Sananen siitä mistä kaikki odottavat sanasen sanottavan
Hei kaikille pitkästä aikaa!
Kaikensorttiset itseen, työhön ja järjestöelämään kuin myös politiikkaan liittyvät kevätkiireet ovat pitäneet blogini hiljaisena, mutta nyt kun huhtikuu lähenee loppuaan ja sitä myöten eräs kuukausia Suomen poliitkulttuurielämää kuohuttanut tapahtumasarja saa vähintäänkin välinäytöksensä, on annettava näytelmästä väliarvio.
Tarinaan mahtuu komediaa, jännitystä, yllättäviä käänteitä, petoksia ja viettelyitä. Lajityyppiä on vaikea arvioida ennen kuin show on katsottu loppuun, mutta olemme noin puolivälissä draamaa. Näytelmän henkilöt on esitelty ja heidän ristiriitaiset tavoitteensa ovat luoneet kuohuttavan konfliktin, jota on kehitelty suurempiin mittakaavoihin ja siten ladattu jännitystä kliimaksivaiheeseen. Kuten pörssikurssien huippuja ja pohjia, on tämän näytelmän vaiheita vaikea arvioida muuten kuin jälkikäteen. Joko saamme nähdä tarinan kliimaksin ensi maanantaina tai siitä seuraavan reilun kuukauden aikana.
Tapahtumat sijoittuvat epätäsmälliseen aikaan, johonkin geneeriseen eurooppalaiseen kaupunkiin, sitä ympäröivään provinssiin ja liittyvät läheisesti ylikansallisen valtakunnan parlamentin valintaan. Protagonistimme eli draaman päähenkilö on on esinäytökseen tultaessa ehtinyt menestyä paikallisesti julkisen viran tavoittelussa ja tullut valituksi kaupunkinsa valtuustoon. Vahvaan kannatukseensa sekä kaupungissa että provinsissa tukeutuen riippumaton päähenkilö on tehnyt yhteistyötä poliittisen ryhmän kanssa.
Esinäytöksessä päähenkilö tarjoutuu jatkamaan menestyksellistä yhteistoimintaa myös jatkossa liittämällä kasvavan kannatuksensa osaksi ryhmän menestystä. Päähenkilölle ja kannattajilleen on ryhmästä suoraan luvattu, tai ainakin voimakkaasti annettu ymmärtää, että yhteistyö jatkuu ja että ehdokkuus ryhmässä on varmaa. Aurinko paistaa ja tyytyväisyys vallitsee yhteisössä. Odotukset ovat korkealla.
Draama pääsee liikkeelle kun tarinan konflikti esitellään. Näytelmän seuraajille tuntemattomien episodien seurauksena poliittinen ryhmä kuitenkin pettää lupauksensa tai ainakin päähenkilön ja hänen kannattajiensa odotukset, ja kieltäytyy yhteistyöstä; ainakin tällä kertaa. Pettymys valtaa rahvasta ja luottamus ryhmää ja sen eliittiä kohtaan ailahtelee voimakkaasti. Kansanjoukoista vaaditaan päähenkilöä jatkamaan sisukkaasti vaikka yksin ilman ryhmän tukea ja luvataan aiempaa enemmän rahvaan tukea. Osa kiivastuu ja kiroaa puolueen alimpaan, helvetin yhdeksänteen piiriin, kun taas osa edelleen toiveikkaina pyrkii osoittamaan tukea ehdokkailleen ja alkaa keräämään provinssista kannatusta näyttääkseen voimansa.
Konfliktia kehitellään ja tarinan henkilöiden asemaa komplisoidaan yhtäältä valtaeliitin painostuksella ja toisaalta puolue-eliitin äkkipikaisella reagoinnilla ja rahvasta halveksivilla herjoilla. Eliitti syyttää rahvasta kilpailijoikseen ja solvaa sitä näiden päähineistä ja linkoaa herjan yksinkertaisen kansan monimutkaisista vaikuttimista ja motivaatiotekijöistä. Rahvas on ymmällään ja vihoissaan saamastaan kohtelusta. Se muistelee suuren runoilijan sanoja herraskoituneista rengeistä ja yrittää järkeillä asiaa, mutta taisteluasemat on jo sijoitettu paikoilleen. Päällystön kunnia on tullut juoneen mukaan.
Kulissien takana päähenkilöä vietellään eri tahoilta ja kosiskellaan kilpaileviin ryhmiin ja jättämään ehdokkuutensa. Muistutetaan siitä kuinka ohut ja epävarma päähenkilön elanto onkaan ja että kuinka suuria rikkauksia lahjojat voisivatkaan tarjota, jos vain päähenkilö ymmärtäisi jättää leikin sikseen. Estradille talutetaan sielunvihollinen kuiskimaan kultaisia sanoja helpommasta, joskin kunniattomasta elämästä. Päähenkilön tuskaa vaihtoehtojen punnituksessa ja eri tahojen puristuksessa ilmennetään hyvin ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi. Käsikirjoittaja on onnistunut tehtävässään!
Väliaika! Kahvia ja pullaa!
Mutta jo vain - killa se kannattiki!
Teemu
Kerro asiat suoraan niin kuin ajattelet, muutoin menetät luottamuksen. Oma itressi ei saa olla esteenä.
Oliko toiseksi viimeisen kappaleen päähenkilö Timo Soini vai Teemu Lahtinen?
Hienoa analogiaa. Kommenttini aiheeseen on sen verran pitkä, että laitan tähän pelkän linkin:
http://jumalanruoska.blogspot.com/
On vain ajan kysymys, milloin jänikset heräävät koloistaan ja napsivat kaikki ruohikon päivänkakkarat poskeensa. Sen jälkeen urku auki. Mutta jänöjussien riehakas nurmen tallaaminen on toki paljon mielekkäämpää kuin viidakon villieläinten harrastama hourupäinen vispaaminen. Siinä on kaikilla metsän eläimillä ihmettelemistä. Luonto on luonto. Valitettavasti viidakko laajenee, aurinko paistaa ja aavikko on kuuma. Mutta siitä asiasta ei kukaan voi ainakaan Pohjolan lempeäluontoisia jusseja syyttää. Mutta eipä taida sademetsän asukeilla olla minkäänlaista käsitystä loikkakoipien sisusta! Voi nimittäin päästä kikkarapäiltä pissi housuun, sillä alkusalaatti alkaa jo hahmottua pitkäkorvien mielikuvissa. Saattaa jopa istua villinä metron penkillä yrittäen hellittämättömästi ottaa kontaktia jalosukuisiin albiinoteinipupuihin. Ja siitä jos mistä Nisset ja Nasset ovat hyvin, hyvin vihaisia.
Aika hyvä synopsis!
Hmm. Lisäisin tarinaan kuningattaren, yhden pahan äitipuolen, noita-akan ja Louhen. Näiden ainoa lause, jonka näiltä pääsisi suusta elokuvassa (pysyvä hymy kasvoilla), ja jolla he keskustelisivat täydessä ymmärryksessä keskenään olisi päättäväinen: ”off with their heads”. Keskustellessaan päähenkilöstä ja tämän kannattajista, tämän onelinerin huutaminen olisi falsetissa, jolloin viinilasit, kattokruunut, ikkunat ja virkamiesten pyöreät silmälasit vain räjähtelisi (hymy olisi näissä falsetoissa poissa, mutta palautuisi välittömästi kasvoille falsetin lakattua).
—————
Tässä tuli muuten juuri tätä kirjoittaessa mieleen toinen leffa idea vedettynä nykypäivästä:
Kellopeliappelsiini 2010.
- Päähenkilö on tarinan ainoa moraalinen henkilö, muun yhteiskunnan kannustaessa kaikkia anarkiaan, muuten siis 1:1 klassikkoon, mutta reversed.. Hmmmmm. I’m on to something.
Ihan vaan rauhallisesti omin sanoin höhööhöhö
Moro Teemu.
Kovin on vihjaileva, mutta ketä tarkoittanet.
Nyt meitsille tulee mielikuva eräästä, mutta lienenkö oikeassa?
moi, moi.
Pentti K Sittnikow (PS)
Saivartelija kun olen luonteeltani, niin on pakko huomauttaa, ettei valtuustopaikka ole ”julkinen virka”, vaan luottamustoimi.
Tämä vain pienenä huomautuksena muuten oivallisesti kerrottuun tarinaan. Voisikohan totuus olla sittenkin tarua ihmeellisempää…
Suomessahan näin on, mutta kuka tietää geneerisestä eurooppalaisesta kaupungista jonain epämääräisenä aikana? Esimerkki
Käykäähän nyt tuolla meitsi sivuilla ja sanokaa jotain.
Terv PS=Pentti Sittnikow